CONVERSE X CDG

4/27/2018


Näitä popoja oon ihastellut jo pitkän pitkän aikaa, kunnes n. kuukausi sitten miun 20-vuotis synttäripäivänä poikaystävän antamasta paketista paljastui nämä ihanuudet. Nämä on siis conversen ja COMME des GARÇONSin collab kengät. Oon tosiaan näitä super pitkään jo Doverista katellut, mutta aina kun oon sitten ollut valmiina ostamaan, niin miun koko on ollut loppu. Noh, joulukuussa kun olin taas Helsingissä pyörähtämässä niin päätin käydä kurkkaamassa olisko Beam storessa vielä miun kokoa jäljellä. Kysäisin myyjältä, ja onnekseni kenkiä oli enää kaksi paria jäjellä, ja toinen sattui juuri olemaan miun kokoa! Siinä vaiheessa sitten ihan innosta pinkeänä kysäisin voisinko sovittaa kenkiä. Samaan aikaan myymälän perältä käveli tyttö juuri kyseisen parin kanssa, ja ilmoitti kenkien olevan täydellisen kokoiset, ja että hän ostaisi ne. Niin miun tuuria! Eihän siinä sitten voinut taas kun niellä tappionsa. Noh, kengät on kuitenkin nyt vihdoin miun, ja ulkonakin alkaa olla kevätsää, niin saa vetää nämä popot jalkaan!
Jos totta puhutaan, en ole ikinä tykännyt Converseista. Se ehkä aluksi arveluttikin näiden suhteen, että miten noihin tottuisin, kun Converset ei vaan miellytä miun silmää, eikä oo ikinä miellyttänyt.. Kuitenkin tykkään CDG:stä niin paljon, että se tekee näistä kengistä aivan ihanat, erilaiset. Lisäksi nää tuntuu jalassa ihan unelmalta!!


GOSHA TEE & CAMO PANTS

4/24/2018


En oo aikoihin kuvaillut kunnon asukuvia. Kuitenkin yritän päivitellä instaa parhaani mukaan, ja sinne olen muutamia asujani räpsinyt.
Gosha Rubchinskiy on nyt jo jonkin aikaa ollut katumuodin kuumin nimi, ja Gosha on kyllä yksi omistakin lemppari suunnittelijoistani tällä hetkellä. Tuo teeppari kaikessa yksinkertaisuudessaan on helppo yhdistää monenlaisiin alaosiin, ja tykkään kovasti siitä, miltä se näyttää noitten korkeavyötäröisten camo housujen kanssa. Toimii super hyvin myös ihan perus farkkujen kanssa!


T-shirt Gosha Rubchinskiy / Pants thrifted / Belt Urban Outfitters

ELÄMÄNMUUTOKSET PÄHKINÄNKUORESSA

4/22/2018

Olis ehkä vähän outoa ruveta päivittelemään tänne tämänhetkisestä elämästä ilman, että kertoisin yhtään miun kuluneiden poissaolo-kuukausien elämäntapahtumia. Tässäpä nyt siis hiukan tiivistettynä, mitä miun elämässä on oikein tapahtunut...


Viimeeksi, kun kirjottelin tänne, olin vielä Glitterillä töissä, ja en ollut tainnut vielä ylppäreitänikään viettää. Tosiaan ylioppilaskirjoitukset läpäisin hyvin tuloksin, ja sain ansaitusti valkolakin päähäni. Vaikka aluksi tarkoitus oli heti keväällä kirjoitusten jälkeen hakea kouluun, en siihen kuitenkaan sen kevään yo-kirjoituspuristuksen jälkeen pystynyt. Niinkuin olen aiemminkin tänne kertonut, olen aikamoinen ylisuorittaja, ja se näkyi tuon kevään aikanakin hyvin voimakkaasti. Olin kirjoitusten jälkeen aivan poikki, kun tuo kaikki stressi purkaantui, joten päätin olla armollinen itselleni, ja pitää tietoisen välivuoden.

Miun kesä sitten hurahti Glitterissä töitä tehdessäni. Kesällä miulle sopi täydellisesti se, etten ihan joka päivä ollut töitä tekemässä, jotta sain käydä festareilla ja muutenkin ihan vaan rentoutua rankan kevään jälkeen. Kun syksy sitten tuli, aloin kuitenkin kaipaamaan enemmän työtunteja, jotta välivuodestani olisi ollut jotain hyötyäkin. Tässä vaiheessa myös kotonta pois muutto alkoi houkuttelemaan joka päivä yhä enemmän ja enemmän, ja sen toiveen toteuttamiseksi miun piti ansaita rahaa, joten myös siinä oli yksi syy, miksi halusin kokopäivätyön. Tein siis lopulta päätöksen, että miun Glitter ura saisi nyt toistaiseksi olla ohi, ja rupesin miettimään, että mitä haluaisin elämälläni tehdä. Päätin kokeilla jotain aivan uutta, sillä välivuoden tarkoitushan on juuri nimenomaan löytää itsensä, ja tajuta mitä haluaa tulevaisuudelta, ainakin miun kohdalla.


Menin sitten ala-asteelle koulunkäyntiohjaajaksi töihin, ja tykkäsin työstä ihan älyttömästi. Tässä kohtaa täytyy mainita, että tosiaan olin koko abivuoden palloillut kouluvaihtoehtojeni välillä, sillä vaikkakin taideaineet olivat erittäin lähellä sydäntäni, niin olin aina rakastanut psykologian opiskelua ihan älyttömästi, ja olin koko lukio-ajan loistanut siinä aineessa. Olin kuitenkin aina arastellut valita psykologin ammattia, koska olin ajatellut, että miuta ei kuitenkaan kiinnosta työnä se itse psykologin perinteinen työnkuva; istua työhuoneessa ja keskustella ihmisten murheista. Aloin kutienkin tuon vuoden aikana tajuamaan, että psykologin ammatissa on aivan älyttömän laajat uramahdollisuudet, ja kaikki ovet avoinna. Tuo koroistui miulle entisestään koulussa töissä ollessani, ja siellä teinkin päätöksen alkaa kaikella elinvoimallani tavoitella psykalle pääsyä.

Syys-lokakuun vaihteessa sitten muutin omilleni, ja tilasin itselleni psykan tilastomatematiikan kirjan, ja siitä se opiskelu sitten lähti. Tässä vaiheessa olin vielä samaan aikaan kokoaikaisesti koulussa töissä, joten välillä tasapainotteleminen työn ja lukemisen välillä oli hieman haastavaa.

Vuosi vaihtui, ja tuli helmikuu. Helmikuun alussa sitten päätin lopettaa työni, ja keskittyä täysipäiväisesti pääsykokeisiin lukemiseen. Tämä päätös oli miulle itseaisassa yllättäen todella vaikea tehdä, sillä olen tehnnyt töitä siitä asti, kun olin 13 vuotias ja ajatus siitä, että nyt miun täytyisi olla aamusta iltaan neljän seinän sisällä vaan lukemassa ja lukemassa, tuntui kauhistuttavalta. Pienen totuttelun jälkeen kuitenkin olen tähän tottunut ja tiedostin kutienkin koko ajan, että jos sinne kouluun oikeasti haluan, niin tämä on ainoa oikea vaihtoehto.


Tosiaan kevään olen nyt sitten viettänyt kirjojen parissa, ja kohta kova työ tulee päätökseen, kun 8.5 astelen pääsykoesaliin sisään. Sen jälkeinen elämä on oikeastaan aika auki, sillä olen mennyt niin putkinäköisesti kohti vain noita pääsykokeita, että miulta meni kesätyön hakemisaika aivan ohi. Olen nyt sitten koittanut näin vähän myöhässä hakea töitä epätoivoisesti, mutta mikään ei ole tärpännyt, ainakaan vielä. Katsotaan nyt sitten joudunko ottamaan kesän vain rennosti, ja valmistautua tulevaan syksyyn, mitä ikinä se tullessaan tuokaan! Voisin kirjoitella miun pääsykoe-ruljanssista ihan erillisen postauksen, sillä se on tällä hetkellä elämässäni keskeisin asia. Ehkäpä siellä ruudun toisellakin puolella on joku, joka on samassa elämäntilanteessa?

Kuvat: Joanna Suomalainen

VUONNA 2018

4/16/2018

Kuka minä olen? Karoliina. 20 vuotta. Vietän välivuotta, ja tällä hetkellä teen kokopäiväisesti töitä miun unelmien eteen, eli luen psykologian pääsykokeisiin. Asun vielä toistaiseksi Lappeenrannassa, miun 36,5 neliöisessä yksiössä, ja tältä mie näytän nykyään.


Oon ollut blogimaailmasta pois nyt jo parin vuoden ajan, jos muutamia yksittäisiä postauksia ei oteta huomioon. Sitä ennen pidin tätä blogia pystyssä kuutisen vuotta. Jostain syystä heräsin tänään ajatuksen kanssa, että haluan palata tänne blogin puolelle, ja kokeilla, miten tää lähtee sujumaan.
Viimeisien vuosien aikana miun elämä on ollut täynnä vähän pienempiä ja niitä suuria, koko elämää muuttavia, muutoksia. Vaikka kuluneen vuoden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä, niin silti elämä on ollut tietyllä tavalla aika sisällötöntä. Oon tosiaan välivuodella, joten tämä vuosi on ollut miulle ehkä semmonen itsensä etsimisen, hukkaamisen ja löytämisen vuosi. Nyt kun on aikaa ja uudet tuulet puhaltaa, tämä harrastus sopisi miun elämään taas täydellisesti, niinkuin sillon ennenvanhaan.  En tiedä onko teitä siellä enää ketään jälellä, mutta oli miten oli, halusin tulla nyt kertomaan, että täällä mie oon. Ja tällänen mie oon nyt, vuonna 2018.